30.8.2016

Pyhäjärven rannalla elokuisena päivänä.




Eräänä elokuun aurinkoisena lauantai-iltapäivänä yllätysjuhlimme äitini syntymäpäivää Säkylän Pyhäjärven rannalla suvun naisten voimin. Samalla juhlistimme myös tätiäni, joka kyllä tiesi äitini juhlista, mutta ei omistaan. Äitini ei osannut aavistaa mitään, vaan luuli lähtevänsä retkelle minun kanssani.

Meillä oli iloinen iltapäivä. Olen huono kutsumaan ihmisiä kylään tai järjestämään juhlia. Onneksi minulla on serkku, jonka kanssa yhteistyönä homma hoitui. Ja onneksi niinkin moni pääsi paikalle. Olimme vuokranneet takka- ja saunatuvan, jonka ikkunasta avautui kaunis maisema järvelle. Söimme, muistelimme ja höpöttelimme niitä näitä. Todella pitäisi nähdä useammin.

Auringon jo ollessa alhaalla pulahdin kylmien päivien viilentämään Pyhäjärveen. Katselin iättömältä näyttävää maisemaa. Kotiin päin äidin kanssa ajellessamme elokuun auringon vaihtumista suureksi täysikuuksi


29.8.2016

Syksyistä tunnelmaa.



Pitkästä aikaa täällä blogissa. Kesäkelien odotus muuttui syksyksi. Arkiset puuhat tuntuvat täyttävän vuorokaudet. Yritän saada väikkärin käsikirjoituksen sellaiseen kuntoon, että saisin sen lähetettyä ohjaajilleni. Yritän löytää töitä. Yritän miettiä mitä oikeasti haluaisin tehdä tulevaisuudessa.

Tässä ajassa ajatus tutkijan urasta tuntuu lähes mahdottomalta unelmalta. Olen yrittänyt katsella työpaikkoja avoimesti. Olen valmis tekemään jotakin muuta. Välillä mietin, että eihän minusta olisi ikuisesti tutkimaan asioita, sillä se vie niin paljon aivokapasiteettia. Mietin, että jos tekisin jotain muuta, pystyisin ehkä ajattelemaan jotain muutakin. Tämä väikkärityökin on kestänyt iäisyyden kalenterista katsoen. (Paperilta ei näy niitä monia asioita ja hetkiä joita olen siinä välissä tehnyt ja kokenut.)  Mutta samalla huomaan surumielen valtaavan mieleni. Olen antanut itsestäni paljon opiskellakseni sitä, mitä olen aina halunnut. Kulttuuriperinnön tutkimus tuntuu joltakin, jota kohti olen ajelehtinut lapsesta asti. Rakastan lähteisiin syventymistä, sitä väpättävää tunnetta mielessäni ja sielussani, jonka se saa aikaan. Se on se sama tunne, joka valtasi minut jo lapsena vanhojen tarinoiden ja esineiden äärellä. Kuinka ihania ovatkaan ne hetket, kun huomaan oivaltavani jotain uutta.

Tänään pienemmällä on kotipäivä. Syksy ja viralliset muutokset toivat muutoksen hänen elämäänsä - koska äiti on viralliselta statukseltaan juuri nyt työtön, on hänellä oikeus olla puolikas viikko päiväkodissa. Huomaan stressaavani ajankäyttöäni näinä päivinä. Yritän käyttää minuutit hyväkseni. Yritän lukea, siivota, kirjoittaa, hoitaa asioita, kirjoittaa työhakemuksia... Mutta ehkä tänään tärkein hetki kuitenkin oli kävelylenkki lapsen kanssa. Jokin stressikivi tuntui plumsahtavan syksyisen polun varrelle. Huomenna on aikaa väikkärille ja työhakemuksillekin.

13.8.2016

Eat your greens.



Ulkona näyttää ihan syksyltä. Nyt on aika tankata tuoretta ruokaa talven varalle. Meidän kasvimaamme on tänä vuonna kovin vaatimaton, mutta salaatin kasvatuksessa onnistuin vähän liiankin hyvin. Kaikkea ei millään pysty syömään. Heh. Hernekausikin vihdoin alkoi. Ihan parhautta on hakea syötävänsä suoraan kasvimaalta. Tuoreuden todellakin maistaa.

6.8.2016

Panelia-päivä.


Vielä on kesää jäljellä ja niin myös tapahtumia ympäri maakuntaan. Tänään minä ja nuorempi poika kotiseutumatkailimme Paneliassa, jossa vietettiin Panelia-päivää. Jotenkin se Panelia vaan kiehtoo - ehkä kulttuuriperinnön ja historian, ehkä sukujuurien vuoksi (äitini vanhemmat olivat sieltä kotoisin).

Paneliassa oli mahtava tunnelma! Ihanaa, että tuollaisia tapahtumia kylissä jaksetaan järjestää ja ne myös kiinnostavat ihmisiä. Meiltä vierähti monta tuntia kylää kierrellen. Pojan mielestä parasta oli kun sai leikisti letkulla sammuttaa tulipaloa. Minä nautin suuresti kalasoppalounaasta meijerin pihamaalla, kahvihetkestä Midinetissä sekä rivimyllyn tunnelmasta. Ja museossakin oli kiva käydä. Ja ihan vain kävellä kylänraitilla (sateesta huolimatta).

Valokuvat eivät ottaneet onnistuakseen. Suuri osa ottamistani kuvista on jotain ihmeellistä suttua, mutta muutama kuva joista tunnelma toivottavasti välittyy löytyi joukosta.