22.3.2017

Uutta luettavaa etsinnässä - ilmianna blogisi.

Olisi tosi kiva löytää uusia blogeja lukulistalleni! Olin joskus todella aktiivinen blogien lukija, mutta blogien lukeminen jäi jossain vaiheessa todella vähiin. Joitain blogeja olen seurannut vuosia, vaikka kovin hiljainen lukija olenkin ollut etenkin lähiaikoina. Joten heitäthän kommenttia ja ilmianna blogisi!


Toki olisi kiva saada itsellekin uusia lukijoita, koska into kirjoittamiseen on herännyt jälleen vahvana jälleen. Ja kiitos teille vanhat lukijani ja seuraajani, toivottavasti pysytte matkassani jatkossakin.  Tämä blogi on kulkenut mukanani jo vuodesta 2012. Sinä aikana se on elänyt ja muotoutunut omien inspiraation lähteitteni mukaan. Lähes nolottaa alkupään hetkipostaukset, mutta jotenkin en niitä malta poiskaan pyyhkäistä. Juuri nyt mua inspiroi juokseminen (mikä sesonkijuoksija!), hyvinvoinnin etsintä sekä tietenkin luonto. Nämä tulevatkin varmasti näkymään blogissani.

Jos et vielä seuraa blogiani, klikkaa ihmeessä itsesi seuraajaksi, seuraa Bloglovin'issa tai blogit.fissä tykkää blogin Facebook-sivusta, Tai seuraa mua Instagramissa.

20.3.2017

Kohti puolimaratonia.

Ja heti perään toinen juoksemiseen liittyvä päivitys! Ilmoittaudun Paavo Nurmi Marathonin puolikkaalle, joka on 1.7.2017. Kyseessä on ihka ensimmäinen juoksutapahtumani. En ole koskaan edes hippojuoksuihin osallistunut. Myöhemmin kesällä voisi osallistua johonkin polkujuoksutapahtumaan.
 



Tämä kännykällä napsaistu kuva on eiliseltä iltalenkiltä. Keväisenä iltana juokseminen tuntuu just parhaalta. Kevät ja kesä ovat edessä. Syksyn pimeys lähes satavarmasti latistaa taas juoksuintoni, mutta onneksi on muitakin liikuntamahdollisuuksia.  Juuri nyt tuntuu, että pohja juoksukaudelle on silti ihan okei. Oikeastaan hämmästyttää, että eilinen 8 kilsan juoksulenkki ei tunnu missään. Täytyy silti malttaa aloittaa maltillisesti. Treenattava kuitenkin riittää, sillä juossut olen tosi vähän ja muutoinkin kunnossa on kohotettavaa.

Vaikka niistä pahimmista sohvaperuna-ajoista olen kulkenut pitkän matkan, on minulla silti paljon petrattavaa. Talven aikana kävin kahdesta kolmeen kertaan viikossa Lastaamolla crosstrainingissä tai jollakin muulla tunnilla, mutta sairastetut flunssat  aiheuttivat turhan paljon taukoja. Nyt viikottaisen treenimäärän kasvattaminen tuntuu mahdolliselta. Toki teen sen maltillisesti ja vähitellen! Jatkossa siis ajattelin tähdätä siihen, että  Lastaamo käyntien lisäksi käyn lenkillä vähintään kolme kertaa viikossa, jotta puolimaratonista tulisin selviytymään. Lisäksi kehonhuollosta täytyy ottaa aiempaa isompi osa arkea.

Voi olla, että blogini tulee jatkossa sisältämään paljon juoksu- ja liikuntapäivityksiä. Ne nyt ovat asioita, joista ainakin tällä hetkellä tunnun löytäväni iloa ja apua stressin, hermostuneisuuden ja kiukkumielen keskelle. Siinä ne suurimmat esteet tulikin mainittua ravintoa ja unta lukuunottamatta. Mutta hitsi vieköön - kyllä mä itsestäni vielä sen energisen ja iloisen Minnan esiin kaivan! Treenatessa olen jo melko lähellä.

17.3.2017

Paluu juoksupoluille.

Kevät. Mikä ihana syy palata juoksupoluille. Odotan jo niin aurinkoisia kevätpäiviä, jolloin puut vihertyvät silmissä. Linnut livertävät. Ja lämpö alkaa helliä ihoa. Silloin nautin vaihtuvista maisemista ja seikkailuista metsäpoluilla. Tai ihan vain asfaltti ja peltoteillä seikkalusta uusia reittejä etsien.

juoksumaisemat

Syksyn ja talven aikana juoksuni jäivät todella vähiin. Ovathan ne maisemat siellä kaikkina vuodenaikoina ja juokseminen lähinnä vain asenne ja varustelukysymys. En voi sille mitään, että pimeys ja märkyys eivät yhtään houkutttaneet lenkkipoluille. Liikuntaa en sentään unohtanut, sillä crosstrainingistä on muotoutunut jo olennainen osa viikkorytmiä. Talven aikana tosin olin aivan liian paljon sairaana. Syytän siitä stressiä ja vähäisiä unia. Olen oikeasti niin kyllästynyt olemaan tällainen stressipeikko. Mutta siitä mun ei pitänyt kirjoittaa tällä kertaa... Tarkoituksenani oli kirjoittaa paluusta juoksupoluille.

En ehkä ole vielä tavoittanut juoksemisessa sitä juoksijanflowta, joka saa heittämään lenkkarit jalkaan säällä kuin säällä. Ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa. Juoksemisen aloittaminen joka kevät suunnilleen alusta on kutakuinkin turhauttavaa. Toki en nyt suinkaan ole siinä pisteessä kuin joskus muinoin, sillä peruskunto on nyt parempi kuin sitten yläastevuosien. Helmikuussa 7 kilsan lenkki metsäpoluilla meni ihan sujuvasti ja askelkin löytyi kummasti. Maaliskuussa reilu neljä kilsaa meni vajaaseen puoleen tuntiin. Mutta nopeutta ja kestävyyttä on talven aikana kadonnut jonnekin.

Garmin
Uusien kenkien metsästäminen olisi jälleen pian ajankohtaista. Omistan tällä hetkellä kolmet juoksukengät, kahdet poluille sopivat ja yhdet kaduille. Käytän niitä myös muutoin kuin juostessa, joten kilometrejä niille on kertynyt juoksukilometrejä enemmän. En ole mikään hifistelijä, mutta jalkani tuppaavat olemaan. Monet kengät ovat lisäksi kantapäästä liian leveitä. Joten täytynee alkaa kyttäillä tarjontaa (ja täyttää lottokuponkeja).

Polkujuoksuun sopivat Salomonin Sense prot ja Asicsin Gel-FujiTrainer 3. Näistä Sense prot ovat ihan hyvät juosta maastossa, jossa ei ole yllätyksiä. Ne ovat kuitenkin todella liukkaat esimerkiksi märällä kalliolla tai pitkospuilla. Paino sanalla todella liukkaat. Mielestäni ne ovat monia ns. tavallisia lenkkareita liukkaammat tietyissä olosuhteissa. Asicsit puolestaan ostin joskus alehyllystä halvalla lähinnä niiden Goretex-ominaisuuden vuoksi ulkoilukäyttöön. Totesin kuitenkin, että ne ovat hyvät juoksukengät. Kesäkäyttöön ne ovat kuitenkin makuuni aivan liian lämpöiset ja pullamaiset.

Nike Zoom Pegasus 32:set ovat olleet asfaltti- ja hiekkateille oikein passelit. Kuitenkin olisi hyvä varmasti omistaa kahdet lenkkarit, jotta toisten kuluessa olisi jo yhdet sisäänajetut. Ja nämä yksilöt alkavat olla jo enemmän kuin sisäänajetut. Voisin hyvin kuvitella ostavani uudet pegasukset, mutta olen avoin myös muille vaihtoehdoille, koska kengäkokemukseni ei vielä ole kovin laaja. Ehkä on olemassa parempiakin ja minulle sopivampia.

Joten vinkkejä hyvistä juoksukengistä saa antaa :)


15.3.2017

Hyvinvoinnin kulmakivet: uni ja lepo.

Jokin aikaa sitten kirjoitin hyvinvointini kulmakivistä. Nyt on aika startata postaussarja käyntiin! Tarkoituksenani ei ole laukoa mitään yleispäteviä viisauksia, vaan pohtia omaa kokemusta ja samalla toivottavasti myös löytää itselle keinoja vahvistaa näitä kulmakiviä. Pienin askelin kohti hyvinvointia ja virkeämpää minää. Tai jotain.

Aloitan unen ja levon merkityksestä. Tutkimukset todistavat unen merkitykselle aivojen toiminnalle, kehitykselle, elimistön palautumiselle, vastustuskyvylle, terveydelle, immuunijärjestelmälle ja niin pois päin. Tähän minun oikeasti tulisi panostaa hirveästi. Naurattaa hirveästi kirjoittaa tästä, sillä minua itseäni ärsyttävät aina ne "Uni on tärkeää", "Muista nukkua" ja "Unettomuus tappaa" otsikot. Ainakin silloin, kun uni ei ole tullut tai lapsi on herättänyt yön aikana tsiljoona kertaa.



Ainakin minulle uni ja lepo ovat kaiken A ja O. Valitettavasti aina riittävä unen ja levon riittävä saanti ei toteudu. Monesti lyhyeksi jääneet yöunet ovat ihan oma vika, illalla on niin kiva tuijottaa vaikka Netflixiä tai surffata netissä. Deadlineien lähestyessä unesta tinkiminen on yleensä helpoin vaihtoehto löytää vuorokauteen näennäisiä lisätunteja. Viimevuosien univajeen takana on ollut huonosti nukkuva lapsi. Näin jälkikäteen on hyvä todeta, että olisi kannattanut tehdä asialle jotain jo aiemmin. Mutta kun ihan hirveästi väsyttää, niin ei siinä jaksa mitään tehdäkään. Mutta nyt onneksi näyttää siltä, että voiton puolella ollaan. Hän todellakin on äitinsä poika.

Vuosien varrella olen kärsinyt erilaisista unihäiriöistä. Nuorempana kävelin, puhuin ja huusin unissani. Nämä parasomniat katosivat lähes täysin alkaessani odottaa esikoistani ja kärsin niistä todella harvoin. Joskus stressi kuitenkin aiheuttaa niitä edelleen. Enemmän stressi tuntuu kuitenkin nykyisin aiheuttavan minulle unettomuutta, onneksi se ei kuitenkaan ole jatkuvaa. Stressin välttäminen ja keinot sen käsittelemiseksi ovat nukkumisenkin kannalta tärkeitä. Lisäksi unimaailmani on aivan uskomaton!

Nukkumattomuutta seuraava väsymys tekee minusta kiukkuisen. Mistään ei tule mitään ja kärpäsistä tulee härkäsiä. Kiukustun nollasta sataan sadasosasekunnissa. Ja myös siihen, että juniori nukkuisi yönsä hyvin. Väsyneenä kirjoittaminen ei suju, elämä ei suju, treeni ei suju, terveellisesti syöminen ei suju - no mikään ei suju.

Minua ärsyttää vähäisen unentarpeen ihannointi. En tiedä, ehkä sellaisia ihmisiä oikeasti on, mutta suurelle osalle ihmisistä riittävän pitkät yöunet ovat erittäin tärkeä asia. Uni on tärkeää! Se on tärkeää aivoille, mutta myös koko kropalle. Väitän, että uneen panostaminen parantaa vaikkapa työ- tai treenitehoja suunnattoman paljon. Myönnän kernaasti, että minä en pärjää vähillä yöunilla. Minä olen uninen ihminen.

Nukuttujen öiden lisäksi lepohetket ja pysähtymiset ovat tärkeitä. Aina ei tarvitse tehdä mitään. Monesti niinä hetkinä, kun tuntuu siltä, että ei ole aikaa, on pieni rentoutushetki tärkeääkin tärkeämpi. Istahda hetkeksi. Tai pysähdy katsomaan luonnon kauneutta. Hidastaminen ei ole laiskuutta, parhaimmassa tapauksessa se on tärkeä boosteri.


Lopuksi listasin ylös asioita, joiden ajattelen olevan parempien yöunieni avaimia. Avaimia, jotka turhan usein unohdan. Näistä käykin ilmi se, kuinka hyvinvoinnin kulmakivet tukevat toinen toisiaan.

Mitä voisin tehdä nukkuakseni paremmin?

  1.  Mene ajoissa nukkumaan.
  2.  Pidä makuuhuone viileänä.
  3. Älä tee mitään jännää tai ajatustyötä vaativaa juuri ennen nukkumaan menoa.
  4. Opettele rentoutumistekniikoita.
  5. Liiku (sopivasti)
  6. Syö terveellisesti.
  7. Älä juo kahvia tai juo kokista liian myöhään illalla.
  8. Älä stressaa. Opettele hallitsemaan stressiä. (Tai etsi polku jolla et koko ajan stressaa.)
  9. Kiinnitä huomioita asioihin, joiden avulla myös lapset nukkuvat hyvin.
  10. Ovatko sänkysi, peittosi, tyynysi ja vuodevaatteesi sinulle sopivia? Mulla ei ole. Haaveilen sängystä ja vuodevaatteista, jotka oikein houkuttelisivat nukkumaan.

Entä te? Millaisia kikkoja hyviin yöuniin, lepoon tai rentoutumiseen teiltä löytyy?