19.6.2017

Kohti puolimaratonia.

Joku ehkä muistaa kuinka kirjoitin keväällä blogiini juoksemisistani ja askelistani kohti Paavo Nurmi Marathonin puolikasta 1.7.2017. Kohti puolimaratonia olen edelleen matkalla. Näin siitäkin huolimatta, että juoksemiseni ei ole ollut laisinkaan niin säännöllistä kuin jossain vaiheessa kuvittelin. Eteen päin olen kuitenkin mennyt. Juokseminen - silloin kun sinne lenkille itseni saan raahattua -  on kivaa. Nautin siitä, että pääsen tutustumaan uusiin maisemiin ja polkuihin. Juosten lähitienootkin avautuvat aivan uudesta näkökulmasta. Juoksulenkit ovat pieniä retkiä luontoon tai kaupungin kaduille. Kyse on samalla jonkinlaisesta eskapismista.


Tosiasia kuitenkin on, että olen juossut aivan liian vähän puolimaratonia ajatellen. Tai näin on ainakin mikäli uskon kaikkia juoksuvinkkejä ja oppaita. Liikunta kuitenkin on ollut vahvasti läsnä elämässäni koko alkuvuoden. Olen käynyt crosstrainingissa, yrittänyt venytellä, potkinut palloa lasten kanssa, tehnyt pihatöitä ja sen semmoisia. Ja normiarjessakin tulee kummasti välillä otettua  juoksuaskelia, hyppelyjä ja tanssimuuveja, kun on tällainen tyyppi kuin minä. Ehkä kaiken yhteisvaikutuksesta juoksukunto on silti kohentunut. Tai kuntoni on yleisesti kohentunut.

Sunnuntaina 11.6. fiilis oli niin hyvä, että päädyin lopulta juoksemaan 21.38 kilometriä eli pikkuisen yli puolimaratonin. Aikaa tuohon meni 2,5 tuntia. Juoksin sellaista vauhtia, joka tuntui rennolta ja kävin myös kaksi kertaa kaupassa ostamassa juotavaa.  Juoksin halki Porin. Juoksentelin niin Kokemäenjoen rannoilla, Porin metsässä kuin keskikaupungin puistoissakin. Olin iloinen ja ylpeä itsestäni. Paikat olivat pari päivää jumissa, mutta mihinkään ei lenkillä tai sen jälkeen koskenut.

Nyt tiedän selviäväni puolimaratonista normaaliolosuhteissa. Nyt toivon pysyväni terveenä ja säidenhaltijan olevan suosiollinen. Sopivaa keliä en toivo pelkästään itseni, vaan myös kokonaiselle maratonille lähtevän mieheni puolesta. Mitään aikatavoitetta en itselleni aseta. Mistään hyvistä ajoista on näillä pohjilla huono haaveilla. Tavoitteenani (tai toiveenani) on päästä maaliin ehjänä ja matkalla nauttia turkulaisista maisemista sekä juoksutapahtuman fiiliksestä.

P.S. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista. Juuri 3-vuotissynttäreitä viettänyt kännykkäni mitä ilmeisemmin meinaa, että nyt alkaa riittää. Voi kuinka haaveilenkaan puhelimesta, jolla saisi hyviä kuvia! Kameraa en oikein juostessa viitsi raahata mukanani. Nuo ekat kuvat ovatkin satunnaisia kuvia vuosien varrelta. Alimmat suttuiset siis siltä puolimaranmittaiselta.


13.6.2017

Yyterin lietteet.


Olen kirjoittanut ja julkaissut tämän tekstin jo aiemmin vanhassa blogissani. Koska tykkään vinkkailla kotiseutuni kivoista retkikohteista, ajattelin julkaista tämän täälläkin. Jos siis kaipaat retkikohdetta Porissa, on tämä ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.

Olet melko varmasti kuulluut Yyteristä, eikö? Veikkaan, että Yyteristä mieleesi tulevat ensimmäisenä mieleesi hiekkaranta ja dyynit. Mutta Yyterinniemi on paljon muutakin. Dyynialueen eteläpuolelta löytyy Yyterin lietteiksi kutsuttu alue, jolle pääsee hyväkuntoista retkeilyreitistöä pitkin. Lisätietoa Yyterinniemen retkeilyreitistä ja Yyterin lietteistä löytyy esimerkiksi Porin kaupungin sivuilta tai Visit Yyteri -sivustolta. Porin kaupungin sivuilta löytyy myös kartta, jossa retkeilyreitit näkyvät.

Retkeilyreitille pääsee esimerkiksi Yyterin sannoilta, sieltä beachiltä. Matkaa kertyy 3-5 kilometriä lähtöpaikasta riippuen. Reitille pääsee myös esimerkiksi Langouran luontolavan parkkipaikalta, joka sijaitsee 8 tieltä kääntyvän Huhtalanraitin päässä. Sieltä matkaa lietteille kertyy parisen kilometriä. Viime toukokuisella retkellämme, jolta nämä kuvat ovat lähdimme liikkeelle juurikin sieltä. Reitti kulki ensin pitkin hiekkatietä, jonka varrella lämpöisenä päivänä lenteli paljon perhosia. Tämän jälkeen reitti kulki pitkospuita halki metsän, päätyen lietteille.


Ensin pysähdyimme matalahkossa luontotornissa, jonka nimi oli ytimekkäästi Lietteet. Tornista avautui näkymä lietteille ja merelle. Kuvassa maisema näyttää lattealta, mutta oikeasti se oli hätkähdyttävämpi. Sellainen maisema, jota ei ihan joka päivä näe. Lintujakin oli paljon. Jatkoimme vielä Sannannokan tornille, jonne johti tosi leveät pitkospuut. Nuo jotka näkyvät ensimmäisessä kuvassa. Sannannokan tornissa söimme retkieväämme, ihailimme maisemia ja luonnon äänimaisemaa.

Reitti ei vaadi eräjormataitoja. Ainakin viime vuonna reitti oli hyvässä kunnossa, peruslenkkareilla pääsi kulkemaan mainiosti ja lastenkin oli helppo kulkea.



12.6.2017

Futismutsin aakkoset.

Minusta tuli futismutsi viimeistään keväällä 2014 poikani aloittaessa jalkapalloharrastuksen. Tuo päivä muutti elämäni. Tähän astisen urani varrella olen päässyt lukuisien kenttien laidoille, olen päässyt paikkoihin joihin ilman mutisfutsiuttani en olisi koskaan eksynyt. Se on muuttanut vapaa-ajanviettomme. Se on opettanut minut katsomaan jalkapalloa. Se on saanut minutkin potkimaan palloa. Sen kautta olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin. Se on saanut minut ulos istumaan vesisateeseen ja paahtavaan aurinkoon. Ja olen nauttinut. Ihan oikeasti.

Lyhyen kokemukseni pohjalta, hengattuani jälleen yhden päivän kentän laidalla päästin kirjoittaa ylös oppimaani. Tämä teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, joten älä ota sitä turhan vakavasti. Vaikka toisaalta vakavaahan tämä futismutsius on. Kuvat ovat sekalaisia räpsäisyjä futisseikkailuista vuosien varrelta.

 Aurinkorasva.  Kenties futismutsin tärkein kosmetiikkatuote. Joskus harvoin aurinko saattaa pilkahtaa Suomenkin kesässä. Ja se mikä luultavimmin palaa, on futismutsin niska. Tai nenä.

Banaanipotkusta puhuivat lapsuudessani kaikki. Nykyisin ei.

Cup on niinku turnaus.

D-juniorit. He ovat niitä pelivuoden alussa alle 13-vuotiaita. Omilla lapsellani on tähän vielä tähän matkaa. Juniorit jaetaan Suomessa ikänsä mukaisesti sarjoihin aina F:stä A:han. Omani ovat siellä F5:ssä ja F9:ssä.

Eväät. Muista pakata mukaan eväät paitsi futarille mutta myös itsellesi.

FC eli football club.

Goal on englanniksi maali.

Harkat eli harjoitukset.

I eli futisiskä. Tai futisfaija. Meillä toinen futarien kuljettaja ja tsemppaaja.

Jojo eli joukkueen johtaja. (Mulla kesti hetken tajuta, että mikä ihmeen jojo..)

Kultainen Select. Se on pallo, joka jossain vaiheessa oli/on pakko saada. Se ei oikeasti ole kultaa, siinä on vain kullan värisiä koristeluja. Myönnettäköön, että onhan selectillä (tai muulla kunnon pallolla) ja lelukaupasta ostetulla kumisella potkupallolla eroa. Saatat jopa itse oppia potkaisemaan lapsen huutaessa vieressä: "Älä vedä törsällä!".

Leiri. Jossain vaiheessa lapsi lähtee leirille. Ja sinä et pääse mukaan. Lapsi ei mitä luultavammin muista soittaa tai viestittää. Oletettavasti tämä on ihan hyvä merkki. Kunhan olet muistanut laittaa matkaan varusteiden lisäksi kiskarahat.

Makkara. Kahvin ja karkin ohella kioskien myydyin tuote. Oletettavasti. Luultavasti pääset sitä itsekin myymään kotiturnauksessa. Makkaranpaistossa saat itseesi uuden tuoksun, joka pesusta huolimatta tuntuu säilyvän hiuksissasi vähintään pari päivää.

Nappikset.

Omari. Joskus käy niin, että joku tekee maalin omaan maaliin. Se on omari. Ei oikein hyvä.

Pelipaita ja pelinumero. Ne on kuulkaa tärkeitä. Lapsesi saatua oman pelinumeronsa huomaatte tuon numeron kaikkialla. Ja jokaisen, jolla sattuu olemaan sama numero.

Que? En nyt keksinyt oikein mitään tähän kohtaan, mutta espanjaa olisi ihan hyvä osata. Ihan vaan koska monet fanitetuimmat pelaajat ja joukkueet ovat epanjankielisistä maista. Ja eihän sitä koskaan tiedä. Voihan se oma mussu lähteä vaikka Barcelonaan pelaamaan. Sitten isona.

Ronaldo. Nykyisin Ronaldolla tarkoitetaan lähinnä Cristiano Ronaldoa. Oman nuoruuden/lapsuuden brasiliainen Ronaldo oli ihan eri tyyppi. Lapsi ei usko, että äidillä oli joskus sellainen paita.

Sadetakki. Suomen suvi on lyhyt mutta vähäluminen. Futismutsius on varusteurheilua. Tyyli ei ehkä ratkaise, mutta vedenpitävyys kylläkin.

Turnaus. Niitä on muutaman tunnin mittaisista muutaman päivän mittaisiin. Niissä on kivaa ja rankkaa. Niiden jälkeen kotonasi on ehkä väsykiukkuinen lapsi.

Urheilu(hullu).



Väri. Sen jälkeen kun joukkue on valittu ja leimautuminen tapahtunut, valtaa tietty väri tai tietyt värit pyykkikorisi. Sitä löytyy vaatekaapista ja ennen kaikkea pyykkikorista, mutta luultavasti myös sistuksesta. Lapsesi nimittäin saattaa haluta joukkueen värimaailmaan sointuvan huoneen. Tämä kannattaakin pitää mielessä valitessasi seuraa. Älä valitse inhokkiväriäsi.

V on myös valmentajat.  Kaikki kunnia heille ja muille vapaaehtoisille toimijoille. Oikeasti he käyttävät hommaan ihan hirveästi aikaansa ja energiaansa. He ansaitsevat kiitoksen.

W = WC. Saniteettitilojen tila vaihtelee suunnattomasti. Huomaat ajattelevasi lämmöllä paikkakuntaa, jonka urheilukentältä löysit uutuuttaan hohtavan toiletin.

Xavi ja Xavier. Xavi pelasi monta vuotta FC Barcelonassa. Wikipedian mukaan hän siirtyi sieltä Add Sadd nimiseen joukkueeseen Qatariin vuonna 2015. Xavier on entinen jalkapalloilija, joka pelasi monessa joukkueessa, mutta ainakin Portugalin maajoukkueessa. Nämä mainittakoon ihan siitä syystä, että futismutsi kerää lapsen silmissä pisteitä muistaessaan edes joitain pelaajia.

Ystävät. Lapsi on saanut hirveän monta hyvää kaveria harrastuksen kautta.

Zlatan Ibrahimović tai Zinédine Zidan. Zlatan on ruotsalainen jalkapalloilija. Zidan oli kova ranskalainen pelaaja ja on nykyisin kova valmentaja, joka nykyisin valmentaa Real Madridia

Åkei. Tai ehkä se on okei, mutta okei. Vastaus sellaisiin mutsin esittämiin kysymyksiin ja pyyntöihin kuten: "Soitathan sit leiriltä kotiin?", "Onhan sulla nyt kaikki mukana?", "Onks jalka vielä kipeä?", "Muista laittaa pyörä kentällä lukkoon.". Ja pelit ja harkat meni tietty "ihan okei".

Äiti eli mutsi. Meillä eväiden pakkaaja, toinen kuski ja tsemppari.

Öykkäri. Valitettavasti näihinkin törmää kentän laidalla. Muista, että et itse muutu sellaiseksi.






9.6.2017

Kaasmarkun Keskinen mylly ja luontopolku.


Yksi viime kesän satakuntalaisista retkikohteistamme oli Ulvilassa Kaasmarkun luontopolku. 1,8 kilometriä pitkä luontopolku lähtee Keskiseltä myllyltä (osoite Myllärinkuja, ks. tarkemmat sijaintitiedot esim. Koe Satakunta -sivustolta). Myllärinkujalle käännytään Leineperintieltä vanhan VPK:n rakennuksen vierestä. Myllyltä pääsee myös pidemmälle reitille, joka johtaa Nakkilaan Salomonkalliolle saakka. Sitäkin voisi joskus kokeilla.

Näistä viime vuonna otetuista kuvista on jo yli vuosi. Eivät taida vielä vuohenputket kukkia tuollaisena kukkamerenä? Luontopolun varrella voi luonnon ohella aistia paitsi luonnon, mutta myös palasia historiaa. Myllyn ja maaseutuhistorian ohella polun varrelta löytyvät verkatehtaan rauniot, jotka kertovat alueen teollisesta historiasta. Niitä emme juurikaan tosin nähneet, koska käännyimme kesken pois reitiltä, mutta opastaulun mukaan polun varrelta sellainen piste olisi löytynyt.
P.S. Luontopolun alku on varsin vaikeakulkuista ja vaatii jonkin verran ketteryyttä, joten huonojalkaisia tai huonokenkäisiä



8.6.2017

Tamminiemessä (vähän niinku Kekkosella kylässä).


Seurasaaresta jatkoin matkaani Tamminiemeen, joka siis sijaitsee aivan Seurasaaren vieressä. Nämä kuvat ovat Tamminiemen huvilaa ympäröivästä puistosta.

Tamminiemi avattiin museona vuonna 1987. Museossa pääsee tutustumaan presidentti Urho Kekkosen aikaiseen sisutukseen, mutta Kekkosen presidenttiajan ohella Rytin ja Mannerheimin presidenttiaikoihin ja Suomen sodanjälkeiseen historiaan. Tamminiemen museossa pääsin vinguttamaan museokorttiani. Olin käynyt Tamminiemessä pari kertaa aikaisemmin, mutta tämä käynti oli vuonna 2012 valmistuneen peruskorjauksen jälkeen ensimmäinen.

Kiersin museon pikaisesti, koska aika oli vähissä. Hauskaa oli huomata muun muassa se, että Kekkosen keittiössä oli samanlaiset keltaiset 1970-luvun keittiönkaapit kuin minun lapsuudenkodissani.



2.6.2017

Seurasaari.








Toukokuussa ennätin pitkästä aikaa vierailemaan Seurasaareen Helsingissä. Seurasaaren ulkomuseo on kohde jonka muistan jo lapsuuden kesälomamatkoilta. Jep. Olin museofani jo lapsena. Seurasaaressa minut valtasi jälleen se sama kutkuttava tunne, jonka muistan jo lapsuudestani. Se tunne, joka valtaa minut historian ja kulttuuriperinnön äärellä. Olen aina rakastanut tarinoita, vanhoja esineitä ja historiaa.

Matkasin Seurasaareen Helsingin keskustasta linja-autolla numero 24. Matkaan kului aikaa noin 20 minuuttia. Pohdiskelin myös Helsingin kaupunkipyörien testaamista, sillä myös Seurasaaren sillan kupeesta löytyy polkupyöräasema, mutta päädyin linja-autoon.

Seurasaaren portilla uusin vanhentuneen Museokorttini ja lähdin kiertelemään saarta. Alueelle pääsee toki tallustelemaan ilman pääsymaksuakin, mikäli ei halua tutustua ulkomuseon rakennuksiin. Kulttuuriperinnön ohella alue kätkeekin sisäänsä kauniin kappaleen luontoa. Kauniissa säässä katselin kukkivia valkovuokkoja, kuuntelin lintujen laulua ja katselin ketun juoksua.

1.6.2017

Metsäkukkia on täällä taas!


Heippa kaikki ja ihanaa kesäkuuta! Metsäkukkia-blogi palaa. Aloitan tyhjältä pöydältä, koska juuri nyt se tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Olisin voinut aloittaa uuden blogin, mutta en osaa päästää irti vanhasta nimestä. Jossain vaiheessa blogi tulee myös saamaan oman doimainin.

Jatkossa metsäkukkia. keskittyy seikkailemaan luonnon, kulttuuriperinnön, kulttuurin, historian ja niin poispäin äärellä. Luvassa on siis kuvauksia ja kirjoituksia retkikohteista ja mielenkiintoisista paikoista lähellä ja kenties kauempanakin. Tulen julkaisemaan uudelleen myös joitakin vanhoja postauksiani ja valokuvia. Vanha ydin, hetkiin pysähtyminen, on siis läsnä. Mukana on kuitenkin aiempaa tiukempi punainen lanka.

Blogissani tahdon jakaa sitä fiilistä, joka minut valtaa havainnoidessani maailmaa. Sitä kutkutusta, jonka historiallisissa kohteissa vieraileminen minulle aiheuttaa. Rauhaa, joka valtaa minut metsässä. Inspiraatiota, jonka kulttuurielämykset minulle aiheuttavat. Asioita, jotka ovat olleet sydäntäni lähellä aina. Asioita, jotka ovat olleet kait jonkinlaisena karttana tähänastisilla elämäni poluilla. Sillä niin kauan kuin muistan olen tuntenut samanlaista olotilaa historian ja kulttuuriperinnön äärellä. Ja aivan yhtä kauan ovat jaksaneet luonnonihmeet ja vuodenaikojen seuraaminen minua kiehtoa.

Joten tulethan linjoille! Voit seurata blogiani paitsi klikkaamalla itsesi lukijaksi, mutta myös Facebookissa, Bloglovin'issa ja blogit.fissä Instagramiinkin olet tervetullut seuraamaan sillisalaattimaista kuvavirtaa (arkisia havaintoja, lenkkejä, puutarhaa, kotia, fiiliksiä jne.).

P.S. Syvemmälle kulttuuriperinnön ja historian äärelle uppoudun harvemmin päivittyvässä muistikukka-blogissani. Siellä päivitän muun muassa minua askarruttavia tutkimuksellisia juttuja.